Joulukalenteri: Luukku 2

Mistä tietää että joulu on tulossa? Siitäkö, että naapuri alkaa kysellä tontin rajakarttoja ja pohtia kenen puolella tuo koristekuusi olikaan? Siitäkö, että joulupukki hahmoilla koristeltu teemuki alkaa seikkailla astiakierrossa kuivauskaapin takaseinällä hengailun sijaan? Siitäkö, että kauppoihin ilmestyy läjäpäin suklaakarkkeja, kuin karkkitehtaat olisivat vuokranneet kauppojen lattiatilaa tilapäisvaraistoikseen? Siitäkö, että huomaat ostaneesi uutuus teepakkauksen jopa 24 kappaleen pussi koolla vain jäädäksesi pohtimaan, että tuliko taas liotettua pikanuudelien maustepusseja tee vedessä. 

Pakkohan on pohtia kumpi tulee ensin? Joulun odotus vai odottavan joulu. Mikä sen laukaisee? Tarpeen heittää järki jäälle, kiepauttaa pihatuijan ympärille sähkölamput ja alkaa uhkailla lapsia tonttujen kotirauhaa häiritsevästä kyttäyksestä. Tarpeen vetästä anopin kutomat psykedeeliset puna-vihreä raitaiset villasukat jalkaan ja alkaa odottamaan partasta miestä kylpytakissa tuomaan itse itselle ostamia lahjoja.

Täysin uskonnottomat ja hengellisyyksistä vieraantuneet kansalaiset jonottavat päästä hoilaamaan ala-asteella ulkoa opeteltuja virsiä. Joka ikinen iskelmätähti esiintyy missä tahansa laulaen noita samoja ulkoa opeteltuja ikivihreitä. Kaikkia itkettää ja kaikki on niin liikuttavaa.

Sitten se syöminen. Siis mitä helvettiä!! Kelatkaa nyt. Sitä safkaa tehdään yötä päivää ja kaupat notkuu sitä eineksenä. Sitä pakastetaan, annetaan lahjaksi ja vedetään aivan helvetilliset överit h-hetkenä. Vain jotta voidaan olla tipattomalla ja vähähiilihydraattisella tammikuu. 

Vielä se haisevien asioiden pöllähdys. Normaalisti kukaan ei halua hajustettuja tavaroita tai kasveja kotiinsa, mutta just kollektiivisen psykoosin ajankohtana tää on miltein toivottavaa. Niiden haisevien esineiden ja kasvien mukana tulee usein myös yksisarvisten kakkaa eli micromuovi kauheus nimeltä glitter. 

Glitteriä on kaikkialla. Postikorteissa, koristeissa ja jopa huonekasvien lehtiin liimattuina. Sitten päästään tällä aasin sillalla tuohon postikortti bisnekseen. Teema symbolein painettuja pahvilappusia myydään järjettömän kalliilla ja ihmiset postittaa näitä sukulaisten "sori, etten oo käynyt, kun oikeesti en haluu yhtään, mut en mä sitä sulle kerro, vaan lähetän joka vuosi tän ylihintasen ilmoituksen sinulle, et elossa ollaan ja sun testamenttiin edelleen jonotetaan."- ane lupalappuja. Lupa olla koko vuoden muuten täysin poissa ja molemminpuolin unohdettuna.

Noissa postikorteissa on jotain makaaberia. Miettikää nyt! Onneksi nykyään on sosiaalinen media, missä voi kerätä tykkäyksiä. Aiemmin ne tehtiin näillä joulukorteilla. Se oli sosiaalinen normi. Jos lähetti kortin, oli sen toisen lähetettävä vastaava vastalahjaksi, koska lähettämättä jättäminen olisi tulkittu katastrofi pr:nä. Kortitta jääneet tulkitsivat asian näin: Vaihtoehto A. "Se on kuollut", vaihtoehto B. "Raukka on niin saatanan köyhä, että korttia ei edes pysty lähettämään." Vaihtoehto C. "Täys mulkku" Vaihtoehto D. "Se ei tykkää musta, kaikki on menetetty. Olen epäonnistunut. Hyppään köyden jatkoksi heti, kun nää joulukiireet tästä hellittää."

Varustelu kilpailuakin esiintyy. Naapurit alkavat kilvan koristella valosaasteella talojaan, pensaitaan, puitaan ja ikkunoitaan. Epileptiset pitserian vilkkuvalot ilmestyvät joka toiselle parvekkeelle vilkkumaan yötä päivää, asukkaiden itse istuen pimennysverhojen takana olkkareissaan katsomassa samoja sesonki ohjelmia kuin joka vuosi samaan aikaan. Muuten itketään että "kauheesti uusintoja", mut jouluna se on ihanan nostalgista. ...Ai että, voiko mikään olla ihanampaa kuin sen mielenterveys ongelmista kärsivän, syrjäytyneet pojan ja lumiukon talvinen lentomatka....Ei. Ei voi.

Niin paljon kysymyksiä! Kuka tälläsen avohoito keissin on joskus pannut alulle? Kollektiivinen hulluus kohtaus saavuttaa ihan kaikki. Kaikki rahallisesti hyötyvät tahot tahkovat järkyttäviä summia koristeista, valoista, lahjoista, vaatteista, kasveista ja ihan mistä tahansa, kun etuliitteenä tuolle "mille tahansa" on sana: joulu

Ja koska se sujuu niin hyvin, on tää touhu levinnyt kaikkeen muuhunkin mahdolliseen. Etuliite sanoja näille muille sekoiluille on esimerkiksi: pääsiäis-, vappu- juhannus-, korona-, halloween- ja jääkiekon mm-.

Mikä meitä vaivaa? Miten älykkäät ihmiset voi seota näin pahasti? Miksi kieltäytyjiä tai erilaisella asenteella suhtautuvia katsotaan kieroon, pidetään sosiaalisesti takapajuisina, kireinä tai jopa sorsitaan. Miks mäkin nimesin tän Joulukalenterin nimenomaan joulukalenteriksi, miks en nimennyt sitä vaikka Mielensäpahoittajan kalenteriksi? Ai, niin. Siks että silläkin on jo oma joulukalenteri, koska sillä joulu etuliitteellä on Midaksen kosketuksen voimat. Ainoa pyhyys tuossa sanassa on, että kaikki mihin se tunkee annetaan anteeksi ja ymmärretään, koska onhan se joulu vaan kerran vuodessa.

Aika harvoin onneksi siis. Hyvää joulua!

Kommentit