Uupuneen tuuraaja

 

Tiedättehän sen siivousvälinefirmojen keksimän ihmisten kiusaamiseen suunnitellun riitin nimeltä: "Kevätsiivous" Se muistutti taas itsestään, kun ihmettelin miten taitavia mun lapset on, kun ovat askarrelleet keittiön ikkunaan taidokkaita silkkipaperilumihiutalaita yllätyksenä äidille. Aamukahvit siinä hörpsittyä ja auringon ikkunaan posottaen tajusin, että hei, noihan ei ookkaan silkkihiutaleita vaan tahmasten oivariini sormien jättämiä tassunjälkiä. Voihan! Ei hitsi, pakko tarttua rättiin. Ja sit kun sen siivouskaapin avaa ja laittaa musaa soimaan, ei se ookkaan niin kamalaa, kun pääsee vauhtiin. Kevätsiivous tarkoittaa, että siivoo ja tuunaa talven pölyt ulos, pesee ikkunat ja päästää valon sisään ja jamittaa pölyimuri laulaen. Voisko se olla todella noin ihanaa, vai pitäskö läästiä ikkunan oivariini lumihiutaleista suoraan vaan pääsiäispupuja? Onkohan tää monivalinta? Toisaalta...

Lapseni riitelivät eilen puisen shakkilautansa kanssa. Täähän on Afrikan Tähden kanssa yks niistä lautapeleistä, jotka aiheuttaa varmasti riittaa ja nappulat lentää. Kyl te tiedätte. Tämän kertainen riita koski valkeiden nappuloiden lukumäärää. Sisko huusi: "Ei voi olla kolmea tornia!" johon veljensä vastasi: "Voi, koska tää mun puinen torni on uupunut." Laskeuduin lattian rajaan ihmettelemään ja torneja oli tosiaan liikaa. Kevätsiivous muistutti itsestään siinäkin, kun tajusin että pelilaudan kulmassa, vaaleantornin kohdalla, nökötti erittäin kuiva ja muumioitunut pannukakun palanen. Pannarimuumio oli valmiina taistoon alkuperäisen torni nappulan ottaessa lonkkaa pelilaudan vieressä käärittynä batman-sukkaan toipumaan.

Tuijotin tuota hellästi käärittyä torninappulaa ja tajusin, että mä niin ymmärrän tuon tunteen. On itselläkin ollut aika moinen setti takana. Mähän oon sellanen, et "Mä pärjään." "Nou hätä, hyvin menee." Vaiks ei nyt ihan oliskaan niin. Voi kun välillä itsellekkin löytyis tuommonen muumiopannari valmiina taistoon mun puolesta.