Niin hirveä tarve saada olla oikeassa. Vaikea myöntää, että on väärässä. Kaikkein vaikeinta on kyetä edes prosessoimaan ajatusta olla tänään tätä mieltä, huomenna uudessa valossa muuttaa mielipidettä ja tehdä niistä uusi johtopäätös. Kaikilla on mielipide. Kaikki voivat ottaa osaa. Kaikkien asiat kuuluu kaikille.
Mikä hitto tässä ajassa on vikana?
Tuntuu kuin kaikilla pitäisi heti olla mielipide ja siinä päätöksessä pysytään, vaikka järki kiljuisi muuta ja omat tunteet ulvoisi kuuta. (Ihan pakko, se oli siinä, niin helppo liru-laru-loru) Viime vuodet ovat osoittaneet, että parempi olisi vain hiljaa kuunnella ja olla kärsivällinen. Antaa ajatuksen kehittyä ja muokkautua. Rauhassa pohdiskella omalle itselleen suotuisin ja paras vaihtoehto.
Varsinkin ehkä mediaa kun on seurannut. Syöttötahti on niin kova, että tulee kiire ehtiä reagoida joka ikiseen informaatioon, twiittiin ja kommenttiin. Kun tahti on tiukka, alkaa reagoida niihinkin, mistä ei tiedä yhtään mitään tai normaalisti ajan kanssa edes olisi kiinnostunut. Luonnollisesti tekee ylilyöntejä, virheitä, loukkaa, suututtaa ja reagoi vaan reagoimisen ilosta. Tai voisiko jatkuva mielipiteiden jakaminen ja kaikkeen yleiseen "somesteluun" osan otto oikeastaan olla vaan paha tapa, kuin nenän kaivelu tai autossa tupakointi? Vähän niin, kuin: "Mulla nyt tää rööki tässä jo palaa sormien välissä ratin päällä, et mähän voin tässä samalla vetää henkoset." tai "Mulla ei ole mitään tekemistä tässä vessassa istuen, et kaivelempa tässä nyt vihreitä aarteita aikani kuluksi." tai " Mulla nyt on tää luuri kädessä valmiina, kun vastasin äidin puheluun, niin katsonpa somen kuumimmat aiheet tässä aamukaffeni kanssa." Sitten huomaamattaan sitä on kuluttanut puolituntia somessa, pöntöllä tai tuhonut uuden autonsa sisustuksen tai takapenkillä istuvan lapsensa keuhkot.
Eikä se aina edes jää siihen yhteen hetkeen. Kahvitauolla kaikki puhuvat siitä, aihe on kaikkialla ja niitä voi olla useampi. Kuka, missä ja kenen kanssa? Mitä sillä oli päällä, mitä se söi ja millasella autolla? Mitä se ajatteli ja mitä siitä nyt ajatellaan? Mitä väliä!? Eihän me edes tunneta sitä! Miksi me ei voida jutella vaan säästä, niin kuin ennen. Tosin en oikeastaan muista, että se olisi ikinä ollut toisenlaista.
Multa kysyttiin tällä viikolla mielipidettä erään julkimon touhuihin. Tilanne oli muiden keskutelijoiden huulilla ollut jo tovin ja mun piti ottaa känny taskusta ja googlettaa tän henkilön nimi, koska ei ollut mitään yhtymäkohtaa päässä, et mistä, me puhuttiin. Olin niin iloinen seurueeni innokkaasta ja vapautuneesta höpötyksestä, että en halunnut latistaa tunnelmaa kysymällä et: "Kenestä me puhutaan ja miksi?" Viime vuosina vapautuneet ja iloiset keskustelut on olleet kortilla ja uhan alaisia, joten jes. Antakaa palaa.
Kommentit
Lähetä kommentti